Sivu rakenteilla :)

Ennen Teuvan mallia m/29 käytössä oli sekalainen kokoelma vanhoja saksalaisia, puolalaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia malleja.

m/25 mainitaan muonituslotan käsikirjassa, lisätietoja etsitään.

m/26 ? mainitaan muonituslotan käsikirjassa, lisätietoja etsitään.

Kuva muonitus reserviharjoituksista Turussa 1935. Kuva Lottamuseon kokoelmista (julkaistaan luvalla) oletettavsti m/25 tai m/26 sillä kansi aukeaa puoliksi.

Teuvan malli m/29 kehitettiin valmiiksi 1932-1933

Sodan aikana keittimiin vaihdettiin hevosvetoon soveltuvat Paavo-pyörät peltivanteilla.

Keitinten peruskorjaus käynnistettiin 1950 luvulla

m/29-52

m/29-59 Paavo pyörät ja lokasuojat

Hevosvetoisuudesta muistuttaa edessä puinen varustelaatikko, jonka päällä hevosmies istui ohjastamassa hevosta kuljetuksen aikana.

Näitä tykkejä näkee edelleen käytössä siten, että aisa on modifioitu henkilöautolla vetoon sopivaksi aisamuutoksella.

Sodan aikana tykkejä tehtiin kolmessa vuorossa sekä Teuvalla että Salossa.

Kuvat on kuvakaappauksia netistä. Paremmat kuvat tulossa kunhan ehditään :)

Oletettavasti m/29-59 ?

m/29-82

vuosina 1988-1994 suunniteltiin m29/mod

Tästä on kaksi erillistä mallia. aisa, lokasuojat ja valot suurimmat muutokset,

m/29 mod tykit on valmistettu siten, että ehjään vanhaan kattilaa varten rakennettiin kokonaan uusi runko. Nyt suunnitelun lähtökohtana ein ollut enää hevosveto vaan kuorma-autolla, traktoilla tai maastoautolla veto. Niinpä aisaan sai vaihtaa sopivan vetopään. Tarvikelaatikko on ruostumatonta terästä, Lokasuojat olivat rautaa, ja valot ja perävaunun heijastinkolmiot sijaitsevat lokasuojissa.

m/29 mod uudempi malli? tykit ovat edellisen kaltaiset, mutta lokasuojat ovat alumiiniset turkinpellit ja takana on erillinen pidike valoja ja heijastinkolmiota varten.

Oikeastaan ainoat eroavaisuudet löytyvät aisasta, tukijalkojen kiinnityksestä ja valojen sijoittelusta sekä lokasuojien materiaalista. Toisaalta molempien tyyppikilvet ovat samanlaisia, ja molemmissa mainitaan Akseli -82. Tämä ei kerro kuitenkaan akselin valmistusvuotta vaan vuosimalliin, joten sekä 3. että 4. sukupolven rungot on valmistettu vuoden 1982 jälkeen.

m/78 prototyyppi, jota ei koskaan tilattu

m/96

m/13

m/17

Lähde: Markku Mäkipirtti: Puolustusvoimien autovarikko 1939-2007

Perinteisen soppatykin suurin heikkous lienee siinä, että ruuanvalmistuksen jälkeen kattilan puhdistaminen on hankalaa.

Tämän sivun sepustuksilla ei ole ”tieteellistä näyttöä”, vaan perustuu hajatietoihin ja arvauksiiin.

Jos jollain on parempaa tietoa, niin antakaa palautetta, kiitos.

Myös tykin mukana olevat tarvikkeet kiinnostavat.

Tähän mennessä löytyneet:

- mela

- kauha

- vispilä

- mittatikku 10-200 l nesteen mittaamiseen

- hiilikoukku

1. -vetoslmukat
   

2. -nuohousväline
   

Tykki ja minä

Kotona en ole ollenkaan ruuanlaittaja tyyppiä, mutta ulkona grillin tai tykin äärellä oikean tulen kanssa tykkään touhuta.

Ensimmäisen tykkini oli neljännen sukupolven mallia, ja ostin sen Hämeenlinnan SA-kaupasta 2013 kun vanhat hinattavat laitteet oli vielä mahdollista rekisteröidä ilman, että niillä oli valmistajan todistusta EU-määräystenmukaisuudesta.

Konttorilla rekisteröinti sujui ongelmitta, mutta jouduin allekirjoittamaan paperin että olen sen itse valmistanut. Logiikka ei oikein toiminut, kun hinattavalle laitteelleni ei annettu omavalmisteen runkonumeroa, vaan aisassa ollut valmistenumero kelpasi.

”Uusi tykkini” on kolmannen sukupolven mallia, ja oli aikanaan jäänyt modifioinnin jälkeen armeijan varastoon.

Kun armeija luopui Kenttäkeitin m29 mod malleista, niin tämä yksilö myyttiin huutokaupassa.

Tykki seisoi myös uudella omistajalla varastossa, ja se oli armeijan toimesta vain kerran koekeitetty.

Historiastaan johtuen tykki on mitä todennäköisemmin Suomen vähiten käytetty M29/ mod mallia.

Soppatykki.net logossa yhdistyy toisaalta Suomalaisen soppatyin historia ja toisaalta showkilpihistoriani. Olinhan osatanut ensimmäisen soppatykkini olllessani sivutoiminen yrittäjä Kilpipaja.com Finland toiminimen turvin (2001-2022).

Logossa olevaan soppatykkiin on haettu inspiraatiota sodanaikaisen muonituslotan kangasmerkistä ja käytetty kirjasintyyppi on Viron rekisterikilpien kapeampi tyyppi. Kilven reunaviiva on taas Suomalaisen rekisterikilven muotokieltä (joka poikkeaa vaikkapa Virolaisesta kilvestä :)).

12 vuoden Kilpipaja yrittäjyydestä jäi henkiin käytännössä kaksi asiaa:

1. 1)Soppatykki, jota vuokraan edelleen yksityishenkilönä
   

2. 2)Kilpimuseo.fi ja Suomen Rekistrikilpimuseo Etelä-Karjalan automuseolla.
   

Yt. Jukka

Soppatykki.net   kilpipaja (ät) gmail (dot) com